Pallontallaajat.net
Valikko
Etsi tästä aiempia blogikirjoituksia
Viimeisimmät kommentit

Vaikka otsikko muuta lupailee, ei tätä blogia kuitenkaan kirjoita mies, vaan lievästi Peter Pan -syndroomainen neitokainen. Päivittelen blogia epäsäännöllisesti omaksi muistoksi ja tietysti viihdyttääkseni perhettä, läheisiä ja miksei tuntemattomiakin. Toivon että blogista on iloa myös muille reissussa oleville ja lähtemistä suunnitteleville.

Backpacking

Fraser Island, kolme päivää uskomattomia maisemia ja erikoisia tarinoita

on 15.6.2017

K’Gari, ”Paratiisi”, joka toistaiseksi vielä tunnetaan paremmin nimellä Fraser island, on maailman suurin hiekkasaari. Kokoa saarella on 1840 neliökilometriä, joten ihan pikkuruisesta pläntistä ei ole kyse. Ihmisiä saarella on asunut ainakin 5000 vuotta, eli jo pitkään ennen kuin eurooppalaiset sen ”löysivät”. Ensimmäinen eurooppalainen näköhavainto tehtiin 1521 ja ensimmäinen vierailu 1770.

Englanninkielisen nimensä saari sai kapteeni James Fraserin vaimolta Elizabeth Fraserilta. Vuonna 1836 kapteeni Fraserin luotsaama laiva haaksirikkoutui K’Garin lähistöllä ja itse haaksirikosta selvinneet ajelehtivat pelastusveneessä useita päiviä rantautuen lopulta saarelle. Osa pelastuneista kuoli myöhemmin vammoihinsa, mukaanlukien itse kapteeni Fraser.

Saarta asuttaneet aborginaalit, heimo nimeltä Butchulla, ottivat haaksirikkoutuneet vastaan ystävällisesti hoitaen ja ruokkien. Elizabeth Fraser ja muutama muu pelastuivat ja säilyivät hengissä ja 90 päivän kuluttua heidät pelastettiin takaisin mantereelle. Tämän jälkeen Elizabeth oli suurissa vaikeuksissa miehensä kuoltua ja tuntematta ketään silloin jo eurooppalaisten asuttamassa Australiassa. Kerätäkseen rahaa kotimatkaansa varten hän alkoi kertoa tarinaa haaksirikosta ja pelastumisestaan. Aluksi tarina oli yllä kuvatun kaltainen, mutta sitä ei uskottu, sillä aborginaaleja pidettiin yleisesti villeinä, väkivaltaisina ja vaarallisina.

Saaren kuuluisin jäljellä oleva hylky, SS Maheno, jonka syklooni huuhtoi saarelle 1935.

Kipeästi rahanpuutteessa ollut Elizabeth päätti muuttaa tarinaansa paremmin yleisöön uppoavaksi. Uusi tarina sisälsi vankeutta, kiduttamista, nääntymistä ja miehensä väkivaltaisen kuoleman. Valitettavasti tästä fiktiivisestä tarinasta tuli kovinkin suosittu ja se mm. oli yksi syistä jotka johtivat parinsadan Butchulla heimon naisen ja lapsen joukkosurmaan, joka toteutettiin pakottamalla heidät pudottautumaan 70 metriä korkealta kallionkielekkeeltä mereen. Jotakin Australian suhtautumisesta alkuperäisasukkaisiinsa kertoo se, että oikeaa tapahtumien kulkua ei edelleenkään virallisesti tunnusteta todisteista huolimatta.

Tämän tarinan kertomisesta kiitos kuuluu erinomaiselle Drop Bear Adventuresille ja heidän oppaalleen Davelle, josta on tulossa yksi harvoista aborginaaliheimoon kuuluvaksi tunnustetuista valkoihoisista. Saimme kolmen päivän aikana tehoannoksen saaren historiaa erittäin taitavalla ja mielenkiintoisella tavalla kerrottuna. Muut matkanjärjestäjät eivät ilmeisesti juurikaan kerro tai tiedä saaren todellisesta historiasta, joten olimme erittäin tyytyväisiä valintaamme!

Dave suunnittelemassa lounaslaatikoiden siirtoa auton katolta.

Vaikka unohdettaisiin nämä verenpainetta nostattavat tarinat, on saari todella uniikki ja mieleenpainuva kohde. Hiekkadyynit, lukuisat eriväriset ja -tyyppiset makeanveden järvet ja purot, kasvillisuustyypit sademetsästä rannikkonummiin sekä Australian itärannikon polveutumiseltaan puhtaimmat dingot tekivät reissusta unohtumattoman.

Oma suosikkini oli iltapäivä Eli Creekilla. Täydellisen kirkasta suurta puroa sai kahlailla, ajelehtia ja kelluskella isoilla uimarenkailla. Meidän ryhmällä oli myös käynnissä krokotiilipeli, jossa krokotiilit vaanivat purossa käveleviä. Krokottilihyökkäyksessä tarkoituksena oli keinoja kaihtamatta kaataa uhri veteen. Ilman vammoja tästä leikistä ei selvitty mutta kukaan ei kuollut. Parisen tuntia käytettiin pelaillen erilaisia pallopelejä matalassa puronuomassa. Kuvia ei tästä täydellisyydestä ole koska nauttiminen vei kaiken huomion.

Onneksi on kuitenkin Googlen kuvahaku!

 

Googlen avulla myös löytynyt.

 

Krokotiilien uhri. Kun kerran leikitään niin sitten leikitään tosissaan!!

Toiseksi suosikikseni nousi Lake Wabby, jonka vihertävä vesi saa värinsä eukalyptysöljystä. Vedessä lillumisen jälkeen iho oli pehmeä kuin vauvan peppu ja auringossa käristetyt ja suolavedessä marinoidut hiukset silkkiset kuin kashmir villa. Eikä tietenkään sovi unohtaa turkoosin sinistä Lake McKensietä ja rantakallioiden suolavesialtaita, Champagne poolseja.

Lake Wabby ja ryhmätarinointia.

 

Kuviokelluntaa harjoitteleva Kirsi. Veden väri on tosiaan eukalyptusöljystä eikä esimerkiksi levästä, niinkuion voisi helposti arvailla.

 

Upside down in Down under

 

Champagne pools

 

Lake McKenzien vitivalkoinen silicahiekka.

 

Veden värin vaihtuminen ei suinkaan johdu veden väristä tai edes syvyydestä vaan siitä, että keskemmällä järveä valkoisen hiekan päällä on tummaa biologista materiaalia. Lähempänä rantaa ihmiset ovat kuluttaneet sen pois.

Reissumme kesti kolme päivää ja kaksi yötä. Telttamajoitus ja aamu- sekä iltaruokailut tapahtuivat pysyvässä basecampissa, mutta päivät ajeltiin ympäri saarta nelivetomaastureilla. Jokainen ajokortillinen yli 21-vuotias sai halutessaan ajaa ja kolmen päivän aikana löytyi sekä helppoja että haastavia off road ajopätkiä. Varsinaisia teitä saarella ei periaatteessa ole mutta rantahietikot ja sisämaan hiekkapolut ovat virallisesti määritelty teiksi ja rannoilla näkyykin esimerkiksi nopeusrajoituksia ja myös poliisit partioivat siellä säännöllisesti.

Hellu ajoi rohkeasti aivan ensimmäisen pätkän Noosasta saaren peruscampiin. Ensimmäiset hetket hiekalla olivat kuitenkin hieman haastavia ja Hellu pääsikin puhutt…. siis henkilökohtaiseen opastukseen 😉
No alkoihan se sitten Daven lempeällä ohjeistuksella sujua!

 

Reissu alkoi jännittävästi kun ollessamme jo alun perin pari tuntia aikataulua jäljessä (ei minun syy!!) puhkesi eräästä autostamme rengas puolen tunnin ajon jälkeen.

 

Siellä mennään!

Iltaohjelmana meillä oli digeridoon soittoa ja bumerangin heittoa. Kumpaankin tarvitaan vielä reilusti harjoitusta… Mutta taivaan näytöksistä ehdottomaksi kohokohdaksi nousi valosaasteeton tähtitaivas Linnunratoineen ja naapurigalakseineen.

Ei tämä auringonnousukaan huono ollut.

Meressä uinti oli kielletty rantavesien vilistessä meduusoja ja haita, mutta bioluminesoivaa eli pimeässä hohtavaa planktonia pääsimme ihailemaan hieman erikoisemmalla tavalla. Ensimmäinen toimiva vinkki oli moonwalk märässä rantahiekassa. Parhaita neonvihreitä ilotulituksia pääsi kuitenkin todistamaan pissaamalla rantaveteen lämpötilaeron ja pissasuihkun liikuttaessa planktonia

K’Gari, jonka alkuperäinen nimi on muuten aivan juuri otettu uudelleen viralliseen käyttöön Fraser islandin tilalle, on ehdottomasti kohde jota suosittelen kaikille Australiaan matkaaville iästä ja matkustustavoista riippumatta. Saarelle voi myös tehdä omatoimimatkoja, mutta vaikka yleensä olenkin kaiken omatoimisen suurkuluttaja, sopii tälle saarelle mielestäni ehdottomasti paremmin tag along matkantarjoaja. Ja ehdottomasti kuultuani paljon kokemuksia muistakin matkanjärjestäjistä voin lämpimästi suositella Drop Bear Adventuresia.

Vielä muutama satunnainen kuva!

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI