Pallontallaajat.net
Valikko
Etsi tästä aiempia blogikirjoituksia
Viimeisimmät kommentit

Vaikka otsikko muuta lupailee, ei tätä blogia kuitenkaan kirjoita mies, vaan lievästi Peter Pan -syndroomainen neitokainen. Päivittelen blogia epäsäännöllisesti omaksi muistoksi ja tietysti viihdyttääkseni perhettä, läheisiä ja miksei tuntemattomiakin. Toivon että blogista on iloa myös muille reissussa oleville ja lähtemistä suunnitteleville.

Backpacking

on 12.12.2016

Kambodzassa ollessani yritin tehdä jonkinlaista reittihahmotelmaa seuraavalle reilulle parille kuukaudelle. Liian tarkkaa en halunnut suunnitella, se kun on yksi asia jota koitan tällä reissulla treenata. Olin ajatellut käydä vain Kambodzassa ja Laosissa, mutta toisaalta aikaa oli vielä jollekin muullekin. Bongasin melko hyvän lennon Filippiineille joulukuussa Kambodzasta, joten sekin oli sitten selvää, että siellä pitäisi olla uudelleen silloin.

Lopulta mieleeni tuli Pohjois-Thaimaa, sillä olin kuullut siitä paljon hyvää, mutten koskaan käynyt. Sieltä olisi myös helppo siirtyä maata pitkin Laosiin, joka oli ehdottomasti listallani joka tapauksessa. Tuumasta toimeen ja selvittelemään reittiä Siem Reapista Chiang Maihin ja kun sekin osoittautui varsin helpoksi, olinkin jo tuota pikaa matkalla. Tällä erää visiitti Kambodzaan jäi siis lyhyeksi, mutta suunnitelmissa oli palata maahan myöhemmin.

Siem Reapista matkustin bussilla Thaimaan rajalle Poipetiin. Rajan ylitin omatoimisesti ja se olikin hyvin yksinkertaista. Poistumisleima Kambodzan puolelta, 5min kävely no mans landilla, Thaimaan maahantulokortin täyttö ja jonotusta. Viimeksi Thaimaassa ollessani ylitin sallitun maassaoloajan muutamalla päivällä ja jouduin maksamaan sakkoa, joten tässä kohtaa hieman jännitti aiheuttaisiko se lisäkysymyksiä tai muita hankaluuksia.

Sain tämän peanut butterin avaamattomana mieheltä joka oli lähdössä kotiin. Pari viikkoa useimmat aamuni alkoivatkaan sitten tällaisella aamupalalla.

Sain tämän peanut butterin avaamattomana mieheltä joka oli lähdössä kotiin. Pari viikkoa useimmat aamuni alkoivatkaan sitten tällaisella aamupalalla.

 

Valtatie kambodzalaiseen malliin.

Valtatie kambodzalaiseen malliin.

Ei aiheuttanut. 15vrk:n leima tuli passiin varsin rivakasti. Thaimaahan saa siis maateitse saavuttaessa 15 vuorokauden maassaololuvan kun taas lentoteitse saavuttaessa lupa on 30 vuorokauden mittainen. Viisumia tarvitsee vasta jos aikoo oleilla maassa pidempään tai tehdä jotakin muuta kuin lomailla ja matkustaa.

Rajan jälkeen tinkasin tuk tukin juna-asemalle, josta muutaman tunnin odottelun jälkeen lähti ainoastaan kolmosluokan vaunuja sisältävä juna. Siellä sitten istuttiin kuin sillit suolassa. Vaikka kaikki ikkunat olivat auki ja juna eteni kohtalaisen hyvää vauhtia, oli ensimmäinen puolikas kuuden tunnin junamatkasta tahmean hikinen. Totta puhuen kolmas luokka ei kuitenkaan ollut yhtään hullumpi ja lipun hinta kuuden tunnin junamatkalla oli noin 1,5 euroa.

Jännää kuinka juna-asemat olivat todella herttaisia ja idyllisiä, vaikka muuten näitä adjektiiveja ei rakennuksiin voi täällä päin maailmaa yleensä käyttää.

Jännää kuinka juna-asemat olivat todella herttaisia ja idyllisiä, vaikka muuten näitä adjektiiveja ei rakennuksiin voi täällä päin maailmaa yleensä käyttää.

 

Matkan maisemaa.

Matkan maisemaa.

Voi kuinka mukavaa olikaan pitkästä aikaa olla Thaimaassa. Se tuntui Kambodzaan verrattuna kehittyneeltä ja helpolta. Ja 7/11 😍!! Tuntui niin kotoisan turvalliselta. 7/11 on siis kauppaketju, jonka pieniä liikkeitä/kioskeja on Thaimaassa joka paikassa, niistä saa melkein kaikkea tarpeellista ja hinnatkin ovat kohtuulliset.

Bangkokissa viivyin vain muutaman tunnin verran kun sain kuin sainkin lipun päivän viimeiseen yöjunaan kohti Chiang Maita. Yöjunakokemus oli oikein mukava ja rauhallinen. Olen kuullut tarinoita, joissa junissa lähinnä ryypätään sekä paikallisten, että turistien toimesta, mutta ainakin tässä junassa tieto oli täysin väärä.

Oma lippuni oli ilmastoimattomaan vaunuun ja illasta ja alkuyöstä oli melko lämmin. Toisaalta vieraillessani ilmastoidussa vaunussa oli siellä taas jäätävän kylmä. WC oli siedettävän siisti, joskin mallia kyykky. Ruoka junassa oli kallista, eväiden ottaminen siis kannattaa.

Bangkokin päärautatieasema.

 

Vaunupoika sijaamassa vuodetta. Päivällä alapeti jakautuu kahdeksi istuimeksi.

Vaunupoika sijaamassa vuodetta. Päivällä alapeti jakautuu kahdeksi istuimeksi.

 

Kokoiselleni ihan tarpeeksi, paljon isommalla voisi olla ahdasta.

Kokoiselleni ihan tarpeeksi, paljon isommalla voisi olla ahdasta.

Matka sujui vaivattomasti ja aamupäivällä saavuin Chiang Maihin, josta minulla ei ollut oikein mitään käsitystä. Yleensä selvitän etukäteen ainakin perusasiat, mutta tällä kertaa en tiennyt edes mihin suuntaan tai millä kulkuvälineellä kannattaisi rautatieasemalta lähteä eteenpäin.

Alun tahmeuden jälkeen onnistuin kuitenkin löytämään ihastuttavan guesthousen ja muutenkin ensivaikutelman kaupungista olivat erinomaiset. Muutama päivä vierähti syödessä, rentotuessa ja nauttiessa siististä ja edullisesta kaupungista. Netin ja muiden matkaajien kanssa juttelun avustamana alkoivat suunnitelmat seuraavaksi viikoksi hahmottua. Päätin nimittäin lähteä valloittamaan Pohjois-Thaimaan kukkuloita skootterin kuljettamana tavoitteenani taittaa useampi sata kilometriä seuraavan viikon kuluessa.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
1 kommentti
  1. Vastaa

    Bolpoco

    12.12.2016

    Mukava lukea tätä sinun blogiasi ! Käy Paissa kun menet pohjoiseen, se on aivan uskomattoman chilli mesta ! Jatka hyviä kirjoituksia ja hyvää loppureissua !

JÄTÄ KOMMENTTI