Pallontallaajat.net
Valikko
Etsi tästä aiempia blogikirjoituksia
Viimeisimmät kommentit

Vaikka otsikko muuta lupailee, ei tätä blogia kuitenkaan kirjoita mies, vaan lievästi Peter Pan -syndroomainen neitokainen. Päivittelen blogia epäsäännöllisesti omaksi muistoksi ja tietysti viihdyttääkseni perhettä, läheisiä ja miksei tuntemattomiakin. Toivon että blogista on iloa myös muille reissussa oleville ja lähtemistä suunnitteleville.

Backpacking Uncategorized

When you say fast, I say faster; Roadtrip Malesiassa

on 23.10.2016

Viime kirjoituksessa kerroin, kuinka lähtö saarelta tapahtui hieman yllättäen. Tämä takaisku kääntyi kuitenkin voitoksi mitä parhaimmalla tavalla. Ennen kuin seuraava päivä oli ehtinyt aamua pidemmälle, olimme jo sopineet yhdessä työkaverini Jaden kanssa, että lähdemme sveitsiläispoikien matkaan roadtripille. Heillä oli mantereella auto vuokrattuna ja kaikilla meillä sopivasti jokunen päivä aikaa ennen seuraavia aikataulutettuja suunnitelmia.

“Omalla” kulkupeleillä liikkumisessa on monta mahtavaa puolta. Pääsee näkemään paikkoja, joihin julkisilla kulkuvälineillä on joko hankala päästä tai ei vain tule mentyä. Voi pysähtyä koska vain kun näkee, tai luulee näkevänsä, jotakin mielenkiintoista. Matkaanlähtemisajan ja sen kuinka kauan kunakin päivänä haluaa edetä, saa myös valita ihan itse. Eikä tarvitse kuunnella aasialaisia iskelmiä repeatilla koko matkaa 😅

 

Valmiina lähtöön!

Valmiina lähtöön!

 

Muutaman mielen muuttamisen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Keski-Malesian viidakkoa. Taman Negara on maailman vanhin sademetsä, 130 miljoonaa vuotta vanha. Päästäkseen varsinaisesti viidakon sisään, täytyy veneillä jokea pitkin useampi tunti, joten todellinen viidakkokokemus jäi meiltä väliin. Kansallispuiston reunallakin sai kuitenkin maukkaita maistiaisia luonnon mahtavuudesta.

Viidakkoon järjestetään eripituisia retkiä ja vaelluksia. Sisälle viidakkoon päästäkseen 2 päivää ja 1 yö on aikalailla minimi, ylärajana on lähinnä oma tahto ja sopeutumiskyky, sekä tietysti jossakin määrin myös varallisuus. Parin kolmen päivän retkellä ei vielä kovin uniikeille reiteille pääse, näitä retkiä kun tehdään paljon.

Tapasin tytön, joka oli yhdessä kaverinsa kanssa tehnyt seitsemän päivän vaelluksen “vuokraamalla” oppaan paikallisesta kylästä. Tässä kuului jo olevan aitoa survival camp -henkeä. Varsinkin kun he kohtasivat sellaisen vaatimattoman vaaratilanteen kuin musta pantteri. Joka yö heidän oli tehtävä suuri nuotio eläinten pelokkeeksi. Tuona yönä tuli ei kuitenkaan ilmeisesti ollut riittävän kookas, sillä keskellä yötä opas herätti tytöt hyvin pelokkaana. Kiirehtien he rakensivat nuotiota isommaksi ja loppuyön valvoivat teltassa taskulamput kädessä. Kun he muutaman päivän päästä palasivat takaisin oppaan kylään, oli koko yhteisö kauhuissaan tapahtuneesta. Ilmeisesti ei siis ihan pikkujuttu edes paikallisille.

Muitakin isoja eläimiä kansallispuistossa elää, esimerkiksi erittäin harvinaisia Malesian tiikereitä. Muutenkin jo pelkästään nisäkkäitä tavataan metsässä yli kahtasataa lajia. Isojen eläinten näkeminen on kuitenkin tietysti todella harvinaista.

Pojilla oli telttailuvarusteet mukana ja lisäksi meillä oli auto, joten päätimme telttailla yhden yön. Aluksi paikan etsiminen oli todella haastavaa, mutta lopulta googlemapsin avulla löysimme täydellisen joenpenkan, jota käytettiin lähinnä lehmien laitumena. Toiselta puolelta jokea alkoi tiheä loputtomiin jatkuva sademetsä.

img_0171

Ensin pystytettiin teltta…

img_0166

..sitten oli aikaa heitellä kiviä

paneutua valokuvauksen saloihin

paneutua valokuvauksen saloihin

ja ihanilla maisemia

ja ihanilla maisemia

Ilta meni nuotiolla istuskellessa ja viidakon ääniä kuunnellen. Se on muuten mieletön meteli mikä sademetsästä lähtee öisin. Kaikenlaisten hyönteisten, lintujen ja todennäköisesti myös isompien eläimien äänet sekoittuvat huumaavaksi konsertiksi.

img_0163

Seuraavana päivänä lähdimme kävelylle kansallispuiston vierailukeskukseen. Paikkaan, joka mahdollisti sademetsäkokemuksen lähes jokaiselle. Ei ehkä aidointa mahdollista touhua, mutta kuitenkin hyvin toteutettu kävelyreitistö, jossa oli useita reittimahdollisuuksia ihan kilometristä kymmeniin kilometreihin. Suurin osa poluista oli rakennettu, niin ettei kävely tapahtunut maan pinnalla. Porukkamme pojat tätä kovasti kritisoivat, mutta epäilen, että tämä oli tehty vähintään yhtä paljon herkän sademetsän suojaksi kuin vierailijoita helpottamaan, joten mielestäni ihan perusteltua.

Ihan vähän hikoilutti metsässä seikkaillessa 😅

Ihan vähän hikoilutti metsässä seikkaillessa 😅

Sitäpaitsi löysimme myös ihan tavallisen polun puolivälissä matkaamme, mitä saimmekin tallustella muutaman tunnin muita ihmisiä näkemättä. Eläimiä emme kauheasti bonganneet. Sentään apinoita pariin otteeseen ja valtavan iso ja komea lintu. Sekä paljon muita lintuja ja mahdottoman kauniita perhosia.

Tässä tähyillä apinoita

Tässä tähyillään apinoita

img_0153

Kasvillisuus olikin sitten ihan oma lukunsa. On mykistävää nähdä niin isoja puita, kauniita kukkia ja viekkaasti kasvavia lianeeja. Jopa lehtien koko on ihmettelyn aihe tällaiselle sekametsävyöhykkeen kasvatille.

Kauniita pikkuköynnöksiä

Kauniita pikkuköynnöksiä

img_0157
Samoilimme metsässä aamusta iltapäivään. Hyvin ansaitun myöhäisen lounaan jälkeen päätimme suunnata ihmisten ilmoille Kuala Lumpuriin viettämään viimeistä yhteistä iltaa.

Malesian tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa. Hieman rallikuskimaisia piirteitä omannut ajurimme päästeli moottoritiellä 140km ja kaksikaistaisella valtatielläkin satasta. Itse olisin ajanut hiljempaa, mutta pääosin liikenne oli kuitenkin oikein sujuvaa. Malesiassa oli selvästi vähemmän skoottereita kuin muissa näkemissäni Aasian maissa, mutta toki pienemmissä paikoissa niitä silti tuli vastaan melkoisen paljon.

Itse vietin Kuala Lumpurissa tällä kertaa yhteensä kolme yötä. Aika kului lähinnä rentoutuessa. Kävin esimerkiksi leffassa katomassa Sullyn. Leffassa käynti ulkomailla on mielestäni hauskaa, koska se tuo yleensä sellaisen kotoisan fiiliksen. Leffateatterit kun ovat potkin maailmaa pääosin enemmän tai vähemmän samanlaisia. Lisäksi se tuntuu olevan muualla aina edullisempaa kuin Suomessa.

 

Ekan kerran maistoin Dim Sumeja eikä olleet ollenkaan hullumpia. Ja hauskan värisiäkin vielä!

Ekan kerran maistoin Dim Sumeja eikä olleet ollenkaan hullumpia. Ja hauskan värisiäkin vielä!

Lopulta olikin aika hyvästellä Malesia ja lähteä metsästämään uusia kokemuksia Kambodzasta!

 

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI