Pallontallaajat.net
Valikko
Etsi tästä aiempia blogikirjoituksia
Viimeisimmät kommentit

Vaikka otsikko muuta lupailee, ei tätä blogia kuitenkaan kirjoita mies, vaan lievästi Peter Pan -syndroomainen neitokainen. Päivittelen blogia epäsäännöllisesti omaksi muistoksi ja tietysti viihdyttääkseni perhettä, läheisiä ja miksei tuntemattomiakin. Toivon että blogista on iloa myös muille reissussa oleville ja lähtemistä suunnitteleville.

Uncategorized

HelpX -kokemus; kokkailua auringonlaskussa ja vähän muutakin

on 18.10.2016

HelpX on nettisivusto, jossa voi tarjota vapaaehtoistyötä tai tarjoutua tekemään sellaista. Vapaaehtoistyön määritelmä on tässä kohtaa hyvin laaja. Tyypillisiä töitä näyttävät olevan majoituspaikoissa työskentely, maatilalla, (yleensä orgaanisella sellaisella) työskentely, eläinten kanssa työskentely, kouluissa avustaminen (Aasiassa), auttaminen esim. remontoinnissa, perheissä jne. Käytännössä mitä tahansa työtä on mahdollista tarjota.

Sivusto on maailmanlaajuinen ja paikkoja löytyykin maailman joka kolkassa. Vastineeksi työstä, yleensä 4-6h päivässä 5-6 päivää viikossa, saa useimmiten majoituksen ja ruokailun, mutta tästä on erilaisia variaatioita. Joissakin yleishyödyllisiä paikoissa, varsinkin Aasiassa, ja luulisin että muuallakin köyhemmissä maissa, saatetaan pyytää pientä rahasummaa kattamaan ylläpitokustannukset.

Itse törmäsin tähän vapaaehtoistyön muotoon kuinkas muuten kuin tutkaillessa nettiä omaa, silloin vielä tulossa olevaa, reissuani varten, ja ihastuin ideaan välittömästi. Tämähän on käytännössä puoli-ilmainen tapa matkustaa, saat hyvin todennäköisesti kontaktia paikallisväestöön ja tapaat sekä vietät aikaa muiden samanhenkisten matkaajien kanssa.

Mun lemmikki. Tämä sentään ulkopuolella. Muutaman kerran jouduin urakoimaan saadakseni vähän isomman hämähäkin ulos... ja joskus joku vapaaehtoinen oli unohtanut teltan oven auki ja palatessaan yön pimeinä tunteina oli teltassa ollut käärme, joka myös puri. Onni onnettomuudessa se ei ollut kovin myrkyllinen.

Mun lemmikki teltan seinässä. Tämä sentään ulkopuolella. Muutaman kerran jouduin urakoimaan saadakseni vähän isomman hämähäkin ulos… ja joskus joku vapaaehtoinen oli unohtanut teltan oven auki ja palatessaan yön pimeinä tunteina oli teltassa ollut käärme, joka myös puri. Onni onnettomuudessa se ei ollut kovin myrkyllinen.

Heti kun ensimmäiseksi maakseni valikoitui Malesia, aloin etsiä sieltä HelpX paikkaa. Tiukan seulonnan jälkeen otin yhteyttä sivuston kautta Perhentian Kecilillä sijaitsevaan Rainforest Campingiin ja sainkin sieltä mukavan kuuloisten vastauksen.

Ensimmäinen sydämentykytyksiä aiheuttanut hetki oli kun he ilmoittivat, että haluavat puhua puhelimitse Watsupin kautta. Ennen matkaan lähtöä olen viimeksi aktiivisesti käyttänyt englantia noin puolisentoista vuotta sitten, joten aika paljon jännitti. Ja tietysti myös se, että mitä haluavat tietää ja olenko ihan epäsopiva majoutusbisnekseen, kun ei kauheasti kokemusta siltä saralta ollut 😅

Puhelu kuitenkin meni mukavasti minun kertoessani ihan perusjuttuja itsestäni ja tyyppi toisessa päässä kertoi hieman työnkuvasta. Vakuutin kykeneväni normaaleihin toimiin keittiössä ja olevani mukava asiakkaille, sekä tietysti hyvä tyyppi noin yleensäkin. Puhelun loputtua olikin jo saapumispäivä sovittuna, joten hyvin se kai sitten meni etukäteiskauhisteluista huolimatta!

Saapuessani saarelle oli jännityskerroin taas melko tapissa ja jotakuinkin pelkäsin, että minut heitetään ulos ensimmäisen päivän aikana… Vastaanotto oli ystävällinen, joskin väsynyt, sillä edellisiltana oli rannalla vietetty muutaman tytön läksiäisiä. Ensimmäinen päivä minulla oli vapaa ja sen jälkeen 6 päivä töitä, 1 päivä vapaa jne.

Varsinaista kummempaa perehdytystä ei annettu ja ensimmäienen “vapaapäivä” menikin muiden työskentelyä seuratessa. Paikassa työskenneltiin kolmessa vuorossa, aamupala, lounas ja päivällinen, kukin 6 tuntia. Aamut alkoivat klo 7 ja illat loppuivat viimeistään klo 11.

Työtehtäviin kuului aamiaisen ja lounaan valmistamista, päivällisen valmistelua (pomo toimi pääkokkina), suht helppoa siivoamista, yleistä asiakaspalvelua sekä asiakkaiden kanssa juttelua, hengailua ym. Paikka pyöri pitkälle vapaaehtoisvoimin, muutama paikallinen työntekijä toki oli, sekä pomo, joka piti melko hyvin langat käsissään. Paljon oli kuitenkin itsenäistä työtä ja omia päätöksiä heti alusta alkaen.

Yks teltansiivooja siinä melkein hommissa

Yks teltansiivooja siinä melkein hommissa

Minun aikana meitä vapaaehtoisia oli +-5, mutta high seasonilla ilmeisesti välillä jopa 10. Nyt ei asiakkaitakaan ollut enää kovin paljoa, varausprosentti oli parhaimmillaan 50 paikkeilla. Melko rauhallista pääasiassa siis oli ja jotkin työvuorot olivat enimmäkseen istuskelua. Pariviikkoiseni loppupuolella tulikin sitten käsky, että jos aikaa on, niin sitä pitää käyttää yleisiin ylläpitotehtäviin, mikä oli toki fiksua.

Työskentely-ympäristö oli upea. Ei ihan jokaisella ole missään vaiheessa elämäänsä mahdollista kokkailla lehtimajassa paratiisirannalle katsellen. Keittiön kunnosta voi sitten toki olla montaa mieltä. Sanotaanko, että aasialaiseksi rantakeittiöksi se oli varmasti ihan ok.

Auringonlaskuntuijottelumaja

Auringonlaskuntuijottelumaja

Melko hypnoottinen paikka

Melko hypnoottinen paikka

Keittiössä kylmäsäilytys oli päivittäin tuotavien jäiden varassa ja lämpö saatiin kaasun avulla. Sähköä oli tarjolla vain noin iltakuudesta puoleen yöhön, koska se tuotettiin omalla generaattorilla. Keittiössä sähköä käytettiinkö vain valaistukseen. Ihan suomalaisia hygieniastandardeja ei tuo keittiö ja kokkaus olisi läpäissyt, mutta toisaalta hengissä selvittiin ja ilman kummempia vatsavaivojakaan 😄

Tässä tuli muutama omeletti väsättyä 😄

Tässä tuli muutama omeletti väsättyä 😄

Näkymät keittiöstä meren suuntaan. Pahoittelut puhelinlaadusta...

Näkymät keittiöstä meren suuntaan. Pahoittelut puhelinlaadusta…

Vapaaehtoistyön parhaita puolia oli ehdottomasti työkaverit ja yhteisöön kuulumisen tunne. Oli ranskalaista, argentiinalaista, jenkkiä, saksalaista, brittiä jne. Kaikki ihmiset mielenkiintoisia ja suurin osa supermukavia. Paikka tuntui vetävän puoleensa rentoja fiilistelijöitä asiakkaiksikin ja onkos tuo ihme kun majoitus oli telttatasoista. Asiakkaatkin ikäänkuin kuuluivat porukkaan, varsinkin useamman päivän meillä asuneet, ja heidän kanssaan tuli käytyä monta hyvää keskustelua ja fiilisteltyä muutama aivan huikea auringonlasku. Nyt ei ollut hyvä kausi auringonlaskuille lähestyvän sadekauden vuoksi, mutta kyllä sinne muutama melko herkullisen värinen taivas mahtui mukaan!

img_0306

Siinä viimeisen päivän vapaaehtoisporukka

Ainoa hieman ikävämpi asia liittyen tähän vapaaehtoiskeikkaan oli sen loppu. Olimme koko porukka, työntekijät, pomo ja asiakkaat viettämässä mukavaa ja myöhään jatkunutta iltaa Longbeachillä. Sieltä palatessamme minulla oli vilkas keskustelu käynnissä erään miespuolisen sveitsiläisen kanssa (aiheena politiikka…) ja naispuolinen työkaverini taas keskusteli toisen sveitsiläismiehen kanssa ja heillä ilmeisesti oli myös kevyttä sanallista flirttiä, mutta ei sen kummempaa. Päätimme yhteistuumin käväistä meressä ennen nukkumaanmenoa, tällä rannalla kun pitäisi nähdä bioluminesoivaa, eli pimeässä hohtavaa, planktonia.

Iltavalaistus

Iltavalaistus

Tässä vaiheessa pomomme, hänkin siis miespuolinen, tuli kyselemään, että mitäs aiotte ja kuultuaan asian ilmoitti hän, että se on sellainen homman, ettei vapaaehtoisilla saa olla minkäänlaisia suhteita asiakkaisiin ja että tytöt voitte huomenna pakata tavaranne ja poistua… Siinä sitten seisoskeltiin hetki hoomoilasina ja koitettiin pohtia että mitäs ihmettä juuri tapahtui.

Oltiin toki huomattu tämän työkaverini kanssa, että pomo kohteli meitä erityisen ystävällisesti ja huomaavaisesti, esimerkiksi meidän molempien haavoja hän oli hoitanut oikein pikkutarkasti, antanut hieman niskahierontaa, pitänyt erittäin tarkasti huolta että meille on aina ruokaa tarjolla yms. Oli siis melko ilmeistä, että pomolla oli pientä ihastusta meihin molempiin ja tänä iltana kun oltiin vietetty aikaa enemmän muiden miespuolisten kanssa, niin se ei sitten sopinutkaan.

No aamulla sitten pakattiin ja pohdittiin, että mitäs nyt, ja lopulta tästä alkoikin yksi huikea seikkailu. Aamulla pomomme oli myös selvästi hieman kauhuissaan siitä mitä oli tehnyt ja varmasti toivoi, että me olisimme halunneet keskustella asiasta uudelleen ja mahdollisesti jäädä vielä muutamaksi päiväksi alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta sitä iloa ei hänelle enää suotu. Sanotaanko että olin tässä vaiheessa melko vihainen tästä kohtelusta, mitään syytä kun sille ei tosiaankaan ollut.

Työkaveri ja koira, joita tuolla astuikin 3-4, päivästä riippuen

Työkaveri ja koira, joita tuolla astuikin 3-4, päivästä riippuen

Lukuunottamatta tätä viimeistä härdelliä kokemus vapaaehtoistyöstä oli kuitenkin mahtava ja olen melko varma, että aion hyödyntää sitä uudelleenkin vielä reissun aikana.

Niin ja se hohtava plankton. Kyllä sitä siellä oli ja olihan se melko jännää ja hienoa, mutta sitä oli kovin vähän. Toivon, että tällä reissulla pääsen vielä lillumaan valopilvessä!

Ei näihin vaan kyllästy...

Ei näihin vaan kyllästy…

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI