Pallontallaajat.net
Valikko
Etsi tästä aiempia blogikirjoituksia
Viimeisimmät kommentit

Vaikka otsikko muuta lupailee, ei tätä blogia kuitenkaan kirjoita mies, vaan lievästi Peter Pan -syndroomainen neitokainen. Päivittelen blogia epäsäännöllisesti omaksi muistoksi ja tietysti viihdyttääkseni perhettä, läheisiä ja miksei tuntemattomiakin. Toivon että blogista on iloa myös muille reissussa oleville ja lähtemistä suunnitteleville.

Uncategorized

Haita pakoon, Perhentian part2

on 9.10.2016

Mitä saarelle sitten voi tehdä? Rentoutuminen lienee useimpien saarella vierailijoiden tärkein päämäärä ja siihen olikin kaikki edellytykset, jos vain itse antoi saarifiiliksen päästä valloilleen. Pääaktiviteetti on ehdottomasti snorklaus. Esimerkiksi “meidän rannasta” alkoi suoraan huikeat snorkalausmestat, joissa saattoi nähdä vaikka minkä väristä ja kokoista kalaa ja myös esimerkiksi pikkuhaita. Korallit ovat myös melko hyvässä kunnossa, ja täällä olikin hienoimmat korallit mitä olen koskaan nähnyt.

Snorklausretkelle lähdettäessä näkee lähes varmasti kilpikonnia, isompia haita ja hurjan määrän lumoavan kauniita kaloja ihan pikkiriikkisistä puolimetrisiin. Koska olin “töissä”, kuului snorklausretki luontaisetuihin. Muutenhan en olisi moisesta hömpötyksestä halunnut maksaa… Meinasi muuten mennä pupu bikinipöksyihin kun hait tulivat näkyviin. Meitä ohjeistettiin, että eivät ole vaarallisia, mutta seuraamaan ei kannata lähteä, etteivät koe uhkaa. Verrattuna muihin näkemiini mereneläviin hait olivat mahdottoman virtaviivaisia ja liikkuivat kovaa vauhtia. Kooltaan nämä olivat noin 1-1,5m luokkaa, eli ei ihan pikkuisia kuitenkaan…

Snorklausretkellä vierailtiin ihan huikealla rannalla isolla saarella. Hiekka oli valkoista ja vesi superkirkasta. Ranta oli kilpikonnien muninta-aluetta ja rauhoitettu muuten kuin päivävierailijoilta.

Snorklausretkellä vierailtiin ihan huikealla rannalla isolla saarella. Hiekka oli valkoista ja vesi superkirkasta. Ranta oli kilpikonnien muninta-aluetta ja rauhoitettu muuten kuin päivävierailijoilta.

Myös sukellus on saarilla sekä suosittua, että halpaa. Itse tein kaksi fundivea ja ne maksoivat yhteensä alle 35 euroa. Open water kurssin sai tehtyä hieman päälle 200 eurolla ja ilmeisesti isommissa resorteissa tuohon hintaan saa sisällytettyä myös majoituksen.

Omat sukellukseni tein Sea Voice divers -nimisessä koulussa ja sille annan ison suosituksen. Kaikki oppaat ja kouluttajat sekä muut työntekijät olivat malesialaisia ja puhuivat erinomaista englantia. Varusteet olivat hyvässä kunnossa ja veneet uudehkoja. Täällä tuli pyörähdettyä myös vapaa-ajalla kun oli niin huikean mukavaa porukkaa!

Välillä myös myrskysi, ei kohin usein kuitenkaan.

Välillä myös myrskysi, ei kovin usein kuitenkaan.

Saari oli mielestäni mukavan kokoinen ja pääosa kohteista on kävelymatkan varrella. Saaren pääranta, Longbeach, on nimensä mukaan pitkä, veikkaisin paria kilometriä, hiekkaranta, jonka varrella on monenmoista majoitusta, ravintolaa ja sukelluskoulua. Omasta mielestäni tämä ranta oli persoonaton ja aivan liian rakennettu. Näin sesongin viimeisillä viikoilla ihmisiä ei ollut kovin paljoa, mutta sesongin aikana ranta on ilmeisesti hyvin kansoitettu jatkuvasti.

Pieni pätkä Longbeachin mukavamman näköistä päätä

Pieni pätkä Longbeachin mukavamman näköistä päätä

Ainoat tosi hyvät hetket tällä rannalla vietin yöelämän parissa. Iltaisin rannalla tapahtuu samaa, kuin monilla muillakin Kaakkois-Aasian turistirannoilla. Tulishowta, rannalla istuskelua drinkkien ja sishan kera ja myöhemmin illalla tanssimista hiekalla. Koska väkeä saarella oli enää vähemmän, olivat bileetkin mielestäni paljon mukavammat, kuin jos rannalla olisi ollut auki olevia paikkoja vieri vieressä. Nyt vain kaksi paikkaa oli auki yli kello 10-11.

Yöelämään lähdössä Perhentian style

Yöelämään lähdössä Perhentian style

Yöelämään lähteminen olikin muuten oma prosessinsa tuolla hieman erilaisissa oloissa. Meidän rannalta Longbeachille käveli 30-40min. Illalla oli tietysti pilkkopimeää vaikkakin noin puolet matkasta oli valaistu. Jonkinlaiselle lampulla oli siis käyttöä. Minulla onneksi oli matkassa kätevä otsalamppu. Matkan varrella oli yöaikaan todella äkäisiä isoja muurahaisia, jotka pistivät (tai mitä nyt muurahaiset tekeekään) niin kovaa, että ensimmäisellä kerralla luuli sen olevan vähintäänkin käärme tai hämähäkki.

Yöllä tällainen kohta polusta oli melko jännä, tuntui että sademetsä hyökkää päälle 😅

Yöllä tällainen kohta polusta oli melko jännä, tuntui että sademetsä hyökkää päälle 😅

Saaren toinen ranta, jolle palveluita on keskittynyt, on nimeltään Coral bay. Tämä oli mielestäni paljon mukavampi, kauniimpi ja idyllisenpi ranta, vaikka täälläkin oli useita majoitusvaihtoehtoja, ravintoloita ja sukelluskouluja. Tämä oli myös meitä lähempänä, noin 20 min kävelymatkan päässä. Täällä ranta on nimensä mukaisesti hyvin korallinen ja laskuveden aikaan venekuskeilla olikin todella haastetta saada pidettyä veneet ehjinä. Kerran sukellusreissulta palatessamme sukellusoppaat lopulta taluttaen ohjasivat veneen rantaan, moottorin kanssa ei olisi ollut toivoakaan…

Coral Bay

Coral Bay

Saaren ympäri kiertää kivetty polku. Paikoitellen se on hyvässä kunnossa ja paikoitellen heikommassa. Paikoitellen on portaita, toisella puolella taas hyvin hyvin jyrkkiä mäkiä ilman portaita. Koko saaren kiertäminen kesti minulta kolme tuntia rauhallisesti kävellen ilman juomataukoja kummempia stoppeja. Matkalla pääsee ihastelemaan monenlaista kasvillisuutta jättimäisistä puista kauniisiin pikkukukkiin. Eläinkunnasta varmasti näkee pikkuisia ja hieman isompia liskoja, värikkäitä perhosia, oravia ja tietysti kaikenlaisia pikkuhyönteisiä. Apinoitakin saarella on, mutta ilmeisesti eivät kovinkaan usein tule ihmisten ilmoille.

 

Tässä kohtaa polku oli melkein tie ja erinomaisessa kunnossa. Kontrastia kuitenkin käyttämättömät hökkelit vieressä lahoamassa.

Tässä kohtaa polku oli melkein tie ja erinomaisessa kunnossa. Kontrastia kuitenkin käyttämättömät hökkelit vieressä lahoamassa.

Tyypilliseen aasialaiseen tapaan rikkoutunut tavara, tässä tapauksessa traktori, jätetään juuri siihen, missä se lakkaa olemasta hyödyllinen.

Tyypilliseen aasialaiseen tapaan rikkoutunut tavara, tässä tapauksessa traktori, jätetään juuri siihen, missä se lakkaa olemasta hyödyllinen.

Aika saarella kului lähes siivillä. Melkein kaksi viikkoa yhdessä paikassa saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, mutta toisaalta olisi ollut helppo jäädä vielä toiseksi mokomaksikin. Paikkahan oli ihan oikeasti sellainen, minkä ainakin minä miellän trooppiseksi paratiisiksi. Tietysti oli niitäkin hetkiä kun kaipasi sisäsuihkua, vessojen väliseiniä, jotka on tehty jostakin tukevammasta kuin lehdistä, nettiä alle 20 min kävelymatkan päässä, alle 30 asteen lämpötilaa, telttaa tukevampaa suojaa myrskyn iskiessä jne… Kaikesta tästä huolimatta, tai oikeastaan varmaankin myös näiden asioiden vuoksi aika saarella oli kuitenkin ikimuistoista ja mitä parhain alku seikkailulleni.

Yritelmä yökuvasta, vähän tarvii vielä treenata...

Yritelmä yökuvasta, vähän tarvii vielä treenata…

 

 

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI